Vielä ehtii nopean päivityksen tällekin päivälle ennen nukkumaan menoa. Tällä kertaa ei kyseessä ole varsinaisesti koru vaan koristeesine. Jos kukkakaupasta ostaa ruusun se ei kauan kestä. Halusin antaa jotain kauemman säilyvää joten ruusuni on naputeltu messingistä. Tämä kestää jo huomattavasti pidempään kuin oikea ruusu, tuoksu ei tosin ole aivan yhtä miellyttävä ;) Mutta ajatus kuulemma on tärkein. Ei liene vaikeuksia arvata sitä kenelle tällaisen ruusun annoin...

messinkiä

hieman lisää värisävyjä pintaan on haettu varovasti kaasuliekillä lämmitellen.

-Hämis-

Eilen kävi juuri niin kuin tavallisestikin. Piti ruveta räpsimään kuvia ja kaikki oli valmiina. Eiköhän ensimmäistä kuvaa napatessa kamerasta loppunut akku. Enpä sitten saanutkaan kuvattua ja iltavuoron jälkeen en enää jaksanut räpsiä.

Ensimmäisenä aivan tuikitavalliset helmet, "Mää ylpeenä esitän, mä solmin nää ihan itte". Siinä mielessä nämä ovat aivan uniikit, että ovat ensimmäiset helmet jotka olen solminut ja taitaa olla myös ensimmäinen koru johon en ole tehnyt ainuttakaan metalliosaa itse (sinänsä kai kyseenalainen kunnia). Vaimo päätti saman tien, että tein tämän hänelle ;)  Nämä helmet on solmittu kahdella langalla, lukko on pallon mallinen hopeinen helmilukko. No niin arvon helmitaiturit, nyt saatte antaa kritiikkiä.

Makeanvedenhelmiä silkkiin solmittuna, lukko 925-hopeaa

Ja toisena ranneketju jonka ihan oikeastikin tein lahjaksi vaimolleni. Ketjun jokainen lenkki on erikseen juotettu, venytetty soikeaksi ja käännetty kahdeksikolle. Ainakin toistaiseksi ketju on matkannut vaimon ranteessa päivittäin.

925-hopeaa

-Hämis-

Ehdimpäs ;) Nyt näyttää kovasti siltä, että pitäisi ehtiä räpsimään lisää kuvia. Mutta jotain vielä löytyi. Jälleen kerran plektra, tällä kerralla ei tosin koruksi vaan käsittääkseni tämä meni lähinnä koristeesineeksi. Tämäkin on uniikki tilaustyö. Tämäkin plektra on tavallisen kitaraplektran kokoinen. Plektran etupuolella on 0,5mm levystä sahattuna ja kaiverrettuna kitara, mallina vastaava kitara kuin plektran saajalla.  Kaikkein parhaita ja antoisimpia ovat sellaiset tilaustyöt jotka tarjoavat toteutuksen suhteen hieman haastetta ja välillä jopa epävarmuutta, tämä oli yksi niistä töistä. Nautin melkein joka hetkestä. Yleensä keskeneräisiä töitä ei pitäisi esitellä, mutta tällä kertaa teen poikkeuksen, kuvasta saa jotakin käsitystä mittasuhteista ;) Joitakin yksityiskohtia joutui koon vuoksi väkisinkin ohittamaan.

kitara ennen plektraan juottamista

seuraavassa kuvassa plektran etupuoli valmiina, kirjainten kaiverrus ei ole omaa käsialaani, sillä en kaiverra itse ainakaan toistaiseksi tekstiä asiakastöihin, vaan jätän työn sellaiselle joka todellakin sen osaa... valitettavasti en saanut kiireessä napattua parempaa kuvaa

925-hopeaa

Ja vielä lopuksi käsikaivertajan taidonnäyte, takapuolelle tilaaja halusi vielä kaiverrettavan legendan kuolemattoman  lausahduksen. Kaiverrus ei siis edelleenkään omaa käsialaani.  Kumpa joku päivä osaisin kaivertaa edes puoliksi yhtä hyvin.

Pakko myöntää, että kynnys oli melko korkea kun vein kaivertamalla muotoiltua työtä kyseisen mestarin kaiverrettavaksi...

-Hämis-

On kyllä ollut sellaiset ilmat että koneen vieressä istuminen ei ole pariin viikkoon pahemmin maistunut.

 Tässä kuitenkin Hieman vaihteeksi aikaansaannoksia.

Ihan ensimmäiseksi pari kokeilua, eli hopeisia plektroja. Jossakin päin nettiä tuli vastaan  plektrasta tehty koru. Tuumin, että jos plektroista tehdään koruja niin kai minäkin voin tehdä plektran hopeasta, joten tuumasta toimeen. Vasemman puoleiseen kokeilin samalla kuvion sovittamista keskelle. Kuvio on sahattu jonka jälkeen on kaiverrettu hieman lisää muotoa, jotta kuviosta tuli kolmeulotteinen. Koska kuvion ylitykset ja alitukset on kaiverrettu molemmin puolin ja kaiken lisäksi melko syvään tämä ei olisi jatkuvassa soittokäytössä kovin pitkäikäinen ratkaisu. Oikeanpuoleinen taas on enemmänkin soittoplektra pinta on matattu karheammaksi jotta plektrasta saisi soittaessatukevamman otteen, ainoastaan kärki ja reunat on kiillotettu. Plektra on riipuslenkissään kiinni pienellä rengaslukolla jottei ketjua tai nyöriä tarvitse irroittaa kaulasta kun alkaa soittelemaan. Hopeaplekulla tulee ihan mielenkiintoinen soundi, mutta vaatii ainakin tälläiseltä 0,8mm nylonplektraan tottuneelta sunnuntai rämpyttelijältä hieman totuttelua jäykkyytensä vuoksi

925-hopeaa

Ja musiikilla jatketaan. Julkaisin aikaisemmin kuvan plektrakoteloriipuksesta ja pari on tullut tehtyä tilaustyönäkin, kuvio asiakkaan toiveiden pohjalta. Alkuperäiseen nähden tein hieman kehitystyötä, itse kotelo on plektran paksuussuunnassa hieman väljempi ja kotelon taka puolelle lisäsin pienen hopeasta taivutetun jousen pitämään plektraa paikoillaan. Tämä siksi että plektra olisi hieman helpompi ottaa kotelosta ja koteloa voi käyttää myös pykälää ohuemman plekun kanssa.

Ensimmäisessä samainen elämänpuukuvio hieman muokattuna, mitä olen kerran käyttänyt aiemmin  medaljonkissa, tällä kerralla tosin tuli tehtyä "pari" tuntia töitä myös käsikaivertimen kanssa jotta pintaan tulisi hieman kolmiulotteisuutta. Kuviossa on aavistus patinointia ja kevyt mattaus jotta se erottuisi paremmin taustastaan.

925-hopeaa

Samariipus, plektra sisällä

Toinen kotelo on teemaltaan hengellinen, kuvio on toteutettu puhtaasta sahaamalla aukkokuviona. Aiemmin mainitsemani hopeajousi näkyy ristin keskellä.

925-hopeaa

Ja jälkimmäistä koteloa käytän samalla aasinsiltana rippiristeihin. Ensimmäisen tein tilaustyönä jo viimekesänä, mutta hukkasin kuvat pitkäksi aikaa kovalevylle aivan väärään kansioon.

925-hopeaa, kivi: hematiitti

Toinen on tehty samalla mallilla mutta hieman pienempänä, ohuempana ja kevyempänä. Edit: kuva oli sen verran heikko esitys, että oli ihan pakko kuvailla uudestaan

925-hopeaa kivi: synteettinen rubiini

eiköhän niitä tässä taas yhdelle illalle...

-Hämis-

Moi

yritetäämpä uudelleen eilen sain tekstit kadotettua kesken kirjoittamisen

Hämiskin yrittää siis raotella välillä silmiään ja heräillä horroksesta. Viimeinen vuosi on kulunut melkoista haipakkaa, välillä on tuntunut ettei ole kunnolla mukana pysynyt. Syksy kului harjoittelussa ja illat ketjuja mallintaessa, loppuvuosi opinnäytetyön parissa ja alkuvuosi sekä kevät oikeiden töiden lisäksi tuntiopettajana parillakin kurssilla. Kiitos kaikille kurssilaisille, te olitte mahtavaa seuraa, toivottavasti viihdyitte yhtä hyvin kuin allekirjoittanut. Viimeisenkin kurssin sain kevään osalta päätökseen joten ajattelin että pitäisi purkaa hieman sumaa tälläkin ríntamalla. Aivan kaikkie vuoden aikana tehtyä en rupea tänne teidän kiusaksenne laittamaan mutta, jotain nyt yritän kuitenkin. Mietin että mistä aloittaisin ja tulin siihen tulokseen, että aloitan aivan keskeltä eli lopusta. Ennen joulua sain lopulta opinnot päätökseen, papereissa lukee nyt aikaisempien lisäksi "artesaani, kultasepän ala" muutta taiteilijaksi en ala itseäni kutsumaan ja toivon ettei kukaan muukaan ala ;)

Thorin vasara USB-2.0

Kun joku luokkakavereista kysyi syksyllä mitä teen päättötyöksi vastasin puolittain vitsinä tekeväni muistitikkukotelon ja piirsin muistitikkua sapluunanana käyttäen ääriviivat paperille... Muistitikkukotelo on ollut kyllä jo pidempään "tarttis joskus tehdä" - listalla samoin kuin Thorin vasara, kumpikaan ei tosin ollut alunperin ehdolla päättötyön aiheeksi, mutta niin vaan kävi että siitä löytyy molemmat. Nimi ei siis viittaa erään suomalaisen isomman valmistajan saman tapaisella nimellä markkinoimaan Ukon kirveeseen. Tavoitteekseni otin, että teen viikinkityylisen Thorin vasara riipuksen joka samalla toimii muistitikkukotelona. Suunnitteluvaiheessa tuli lueskeltua kohtuullisen paljon eri lähteistä viikinkien "ornamentiikasta"  (en rupea pitämään luentoa, älkää pelästykö), mutta jos minun pitäisi työn kuviointi tyylillisesti sijoittaa johonkin aikakauteen, olisi se luultavasti 900-luvun alkupuolisko.  Luonnostellessani kuva-aihetta törmasin netissä tähän kuvaan joka oli mielestäni juuri sitä mitä hain, joten sitä on hyvin pitkälle käytetty suunnittelun pohjana. Lopputulos omasta versiostani Thorin vasaraan sovitettuna näyttää tältä:

925-hopeaa, kuukivi 2-aurinkokiveä

Kuvio on sahattu 0,4 mm levystä ja juotettu riipuksen etupintaan jonka jälkeen sitä on muokattu kaivertimella ja kuvioitu raepunsselilla. korun runko on sahattu paksusta hopealevystä, rungon sisälle on tehty  tila jousimekanismille joka lukitsee yläosan ja alaosan kiinni toisiinsa,  lukitus vapautetaan painamalla "vasaraosan" sivuilla näkyviä tappeja. Alaosan etu- ja takakannen kiinnitys runkoon tapahtuu niittaamalla jotta mahdolliset mekanismin huoltotyöt voidaan tehdä kiviä irroittamatta. Kansilevyt ovat edelleen niittaamatta koska riipus odottaa parempaa jousimateriaalia, tämänhetkiset jouset on tehty ohuesta kitarankielestä joka tuntuu väsyvän hieman turhan nopeasti.

Kotelo avattuna, muistitikun paksuus vain hieman reilu 2mm verkkokauppa.com

Alunperin ajatuksena oli, että tikku olisi sijoitettuan riipuksen alaosaan, mutta "vasaran kulmat olisivat ottaneet omassa koneessani kiinni pöytään eikä tikkua olisi voinut käyttää, joten suunnitelmat menivät uusiksi. Pari kertaa tekovaiheessa mietin,että " kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin" mutta tulipahan ryhdyttyä. Ai niin tämä ei sitten ole myytävänä, enkä myöskään tee tästä toista samanlaista tämä on minun ;)

-Hämis-

Korujen kuvailemiset ja kuvien käsittely on edelleen vaiheessa. Mutta jotain saa kuitenkin vaihteeksi lisätyä.

Pidemmittä löpinöittä, ensimmäiseksi solmionpidike joka meni 60-vuotislahjaksi. Päivänsankari on tehnyt työnsä säiden parissa, joten päätin tehdä keskelle hieman tyylitellyn auringon. Keskiosa koostuu kahdesta hopealevystä sahatusta auringosta, joiden välissä on juotettuna hopeapallot pitämässä osia erillään. Ketjuna muinaisketju ja molemmin puolin aurinkoa pieni pätkä kuningasketjua. Ketjut on kiinnitetty lenkillä suoraan hopeapallon taakse.

925-hopeaa, Kivi:pyöröhiottu tiikerinsilmä.

Seuraavan riipuksen tein tilaustyönä. Koru on vanhastaan tuttu seitti, jossa kivi välissä, mutta samanlaisen tekemistä piti jälleen välttää. Seitti sai 5-kulmaisena hieman terävämmät kulmat ja pari uutta koukeroa. Lisäksi tällä kertaa kivenä on kaksoiskartiollinen kristalli joka ei pääse liikkumaan yhtä vapaasti, kuin aikaisemmissa versioissa.

925-hopeaa, kristallia

Ja tällä erää viimeisenä pakotettu sydänriipus. Tämän tein hääpäivän kunniaksi vaimolleni. Sydän on pakotettu pikipadassa ja tausta juotettu. Riipuslenkin juotin kiinni suoraan korun taustaan, jolloin sydän on kaulassa jälleen hieman kallellaan ;)

925-hopeaa

Tälläinen setti tällä kertaa.

-Hämis-

Keväällä minulla oli suuret suunnitelmat, että ehdin kesän aikana keskittymään enemmän blogin päivittelemiseen. Mutta kaikki ei aina tapahdu suunnitelmien mukaan, kesäloma oli ja meni, taisin saada jopa kaksi päivitystä aikaiseksi "kesäloman" aikana. Tuntui että tekemistä olisi ollut vaikka miten paljon ja kuitenkin vähintään puolet jäi tekemättä. Kesä kului pääosin töiden ja autoremontin merkeissä, koruilua ja perhettä kuitenkaan aivan kokonaan unohtamatta. Koulu alkoi taas viimeviikolla joten edelleenkin päivityksiä taitaa tulla harvakseltaan.

Kissankello alkaa olla vanha juttu, mutta ihan kiusallanikin ajattelin laittaa pari uutta näytille...

925-hopeaa, sininen n.5mm safiiri

925 hopeaa, 4mm kirkas synteettinen spinelli

Jottei homma menisi pelkästään vanhan kertaamiseksi, niin pitää esitellä jotain uuttakin. Lupailin jo aikaisemmin samaan sarjaan myös sormusta ja sekin tuli lopulta tehtyä. Suunnitelmia oli monia mutta sormus oli tilaustyö ja tämä versio miellytti tilaajaa eniten. Sormuksessa on käytetty osittain samaa ideaa kuin lehtisormuksessa. Valitettavasti en onnistunut kuvaamisessa mitenkään hyvin ja ehdin jo luovuttamaan sormuksen ennen kuin pääsin tarkastelemaan otoksia.

925-hopeaa, 3mm sininen safiiri

Kissankelloteema poiki myös toisen uuden korun, Lehtiriipuksen. Työkaveri tilasi riipuksen jossa on kissankellosta ainoastaan varren alaosa lehteen asti, riippumassa lehti alas päin.

925-hopeaa

Olen edelleenkin pyrkinyt siihen etten tekisi kahta täysin samanlaista kukkaa.

-Hämis-

"Tikka hakkaa, hakkaa hikkaa, hakee hakee tikkalikkaa. Tik tik nokka naputtaa, naputtaa ja taputtaa, kaikki kolot koputtaa..." -Kirsi Kunnas-

No oman "tikkalikkani" olen jo toki löytänyt yli 12 vuotta sitten. Mutta mielestäni yllä oleva runon pätkä sopii tilanteeseen, koska tällä kertaa tekniikkana oli pikipatapakotus. Edelleen on kyse koulutöistä. Pakottamiseen suhtauduin aluksi pelonsekaisin tuntein, sillä en ole mitenkään loistava piirtäjä. Kun lopulta tartuin toimeen ja pääsin alkuun, huomasin kuitenkin pitäväni tekniikasta. Aiheen valinta ei tuottanut kovin paljon vaikeuksia, sillä olen jo aikaisemmin meinannut tehdä itselleni tikka-aiheisen vyönsoljen, tosin hieman eri tekniikalla. Jos jotakuta kiinnostaa kyseisen kuva-aiheen alkuperä kannatta googlata vaikkapa sellainen nimi kuin "Clay Smith"

Ja sitten takaisin aiheeseen. Pikipadassa naputtelemalla syntyi solkeen etuosa, joka sai kehykseksi juottamalla hopeavanteen ja pintaansa patinoinnin.

925-hopeaa

Taustasarjan tein 1,5 millisestä hopealevystä ja juottelin siihen tarvittavat mekanismit. "Tanko", jonka ympäri vyö niitataan kiinni, on tehty putkesta. Taustapuoli näyttää tältä:

Solki on täyttä hopeaa ja painoa siihen kertyi hieman yli 90 grammaa. Arkikäytössä tuskin tulen solkea pitämään, mutta sopivissa rokkipippaloissa se varmasti näyttäytyy...

-Hämis-

Tulin ilmeisesti jo aikaisemmin maininneeksikin, että jossakin vaiheessa on saranarannekorua luvassa. Koru ehti makoilla pitkan tovin koulun vitriinissä ennen kuin sain sen kuvattua. Viime viikolla otin itseäni niskasta kiinni ja ruinasin sen kuvaamisen ajaksi pois vitriinistä. Ikävä kyllä tämä on yksi niistä koruista jotka jäävät kesän ajaksi koululle pölyyntymään.

Saranarannekorussa teemana oli jäätyminen ja se toimittaa soveltavan työn virkaa sekä kalvosinnappien saranamekanismille, että kotelolukolle. Korussa päätin yhdistää röpöliäiseksi skrympattua ja sileää pintaa vierekkäin. Kuvioita sahatessani päätin hieman helpottaa työtä, joten liimasin skrympatun ja sileän levyn yhteen puuliimalla sahaamisen ajaksi. Liimaaminen helpotti työtä aika tavalla, kun sai molemmat puoliskot sahattua kerralla ja sahauslinja oli suoraan yhteensopiva juottamista ajatellen. Kaikki palat on kuitenkin tehty yksitellen ja soviteltu toisiinsa, joten en kaivannut enää yhtään lisää yhteensovittelua. Ensin kuva luonnon helmassa napattuna.

925 hopeaa

Ja sitten avattuna työpöydällä.

ja vielä kuva lukon puolelta

Ja sitten vielä tuo otsikossa mainitsemani nappikauppaosio perään, sillä se sivuaa aihetta. Kaveri halusi liiviinsä hieman erilaiset metallinapit, joten ei muuta kuin tekemään. Napit tein skrymppaamalla messinkilevystä. Eli ensin skrymppasin levyä, josta sitten löin prikkaleikkurilla pyöreitä lätkiä. Lätkiin poralla pari reikää, lopuksi reunojen pyöristely ja patinointi. Työläin vaihe oli levyn skrymppaaminen, tuli todettua, että hopea skrymppaantuu paljon helpommin ja nopeammin kuin messinki. Lisäksi piti olla tarkkana ettei päästänyt levyä liian kuumaksi, muuten tuli sinkkihöyryt suoraan naamalle.

Jotta tälläinen setti.

-Hämis-

Ennen joulua oli harjoitustyönä kalvosinnapit. Harjoituksessa oli mukana kotelorakenne, saranat ja mittapiirroksen mukaan suoritettu kokonaisuus. Kalvosimista teimme toistaiseksi vain harjoitustyön, oma sovellus valmmistuu myöhemmin saranarannekorun muodossa johon yhdistyy myös kotelolukko. Tekovaiheessa tuntui napeilla olevan eroa kuin yöllä ja päivällä, toinen eteni melkein kuin tanssi, mutta toinen tuntui hankaavan vastaan jokaisessa mahdollisessa käänteessä. Käytännössä tein tuon jälkeen mainitun noin 2,5 kertaa. Eikä niistä lopultakaan tullut aivan samanlaiset. Ei liene vaikeuksia arvata kumman yksilön päällä on kirous.

925-hopeaa, 3mm briljanttihiottut zirkoniat

Itse olisin halunnut tehdä kulmiin ja reunoihin viisteet, mutta tehtävänannon mukaan kulmien piti olla terävät.

-Hämis-