Tervehdys pitkästä aikaa.

Aika pitkälle olen kuvat siirtänyt Facen puolelle tuntuu, ettei aika enää meinaa riittää koneella istumiseen. Mutta laitanpa tuon viimeisen päivityksen myös tänne. Toivottavasti jossakin vaiheessa taas aikaa sekä innostusta blogiinkin riittää.

Mitä noin muuten kuuluu.. Kultasepäksi valmistumisen jälkeen on tullut puuhattua kaikenmoista sekä alalla, että alan ulkopuolella. Korukursseja olen pitänyt tähän mennessä seitsemässä eri kansalaisopistossa. Paja on muuttanut pariin otteeseen ja myymälä aukaisi joulukuussa ovensa Teijon vanhassa meijerissä Salossa. Myymälässä pääsääntöisesti hopeakoruja, mutta tilauksesta teen myös kullasta, pronssista, kuparista, platinasta, messingistä ja ketjua titaanista. 

pienenä muistutuksen sanana on pakko mainita, että vaikka blogi on hiljaiselämää elänytkin ja osa koruista on niinsanotusti yleismaailmallisia,  niin koen, omistavani joihinkin malleihin myös tekijänoikeudet. En nyt tarkoita sitä, että joku tekee itselleen tai lahjaksi yhden kappaleen. Välillä annan jopa apuja ja vinkkejä toteutukseen pyydettäessä. tietysti kuvia julkaistessa olisi mukava jos idean lähteen mainitsisi. On tullut vastaan myös niitä jotka ovat tehneet myyntikappaleita ja markkinoivat tiettyjä tuotteita omana ideanaan, se kieltämättä välillä harmittaa. Erään riipusperheen kohdalla käytin ennen kuvan julkaisua 4h googlaamiseen ja varmistin ettei vastaavia tai vastaavan tyyppisiä koruja ainakaan netissä ollut aikaisemmin julkaistu. nykyisellään löytyy alle minuutissa parikin tekijää. Mutta se rutinasta ja takaisin uusiin koruihin

Juro

Siinä ei ole kirkkaita värejä, se on harmahtava kuin aamu-usva
se ei ole huippukiiltävä, se on rosoinen kuin kallio
siinä ei ole jalokiveä maailmalta, vaan kivi maantieleikkauksesta
se ei turhia koreile, se on juro kuin suomalainen mieli
Mutta se on jotain mitä yksikään kone tai kiinalainen ei voi tehdä
se on 100% suomalaista käsityötä!

Juro.jpg

925-hopeaa, kivi Kallioleikkauksesta Forssasta

Kaikki osat kiveä myöden on oman pajan satoa. kiven kansi ei puutu vahingossa vaan mylläsin sepelikasaa kunnon tovi jotta löysin sopivanmallisen kiven tähän tarkoitukseen sillä halusin jättää kiveen koskemattoman murtopinnan.

 

Tällaista tällä kertaa

-Hämis-