Sahaaminen

ohjeiden pääsivulle

Kultasepänsaha on periaatteessa lehtisaha, kun tavallisella sahalla sahatessa terä syö sahattavaa ainetta työnnettäessä, lehtisahalla sahattaessa se tapahtuu vedettäessä.  Terän numero (2/0, 3/0, 4/0...) kertoo terän hampaiden tiheyden, eli mitä suurempi numero on nollan edessä sitä tiheämmässä siinä on hampaita. Mitä harvemmassa hampaat ovat sitä karkeampi itse terä on. Eli 2/0 on puolta karkeampi kuin 4/0. Hopeaa sahattaessa 2/0 on hyvä perusterä. Valitettavasti Rautakaupoista ei kovinkaan helpolla tahdo löytyä 0/0:aa hienompia teriä joten ne pitää hankkia alan tarvikkeita myyvistä liikkeistä, myös itse saha puuttuu perusrautakauppojen valikoimista.Terä kiinnitetään sahaan siten että hampaiden kärjet osoittavat kahvaa kohti ja poispäin sahan kaaresta. Terä kiristetään paikoilleen ensin kahvanpuolelta, jonka jälkeen sahan kaarenpäitä jännitetään toisiaan kohti ja kiristetään terän toinen pää paikoilleen. Terän pitäisi olla niin kireällä, että se soi kun terää "näpsäyttää" kynnellä. Teriä katkeaa varsinkin aluksi, se kuuluu asiaan ja sahaamaan oppii ainoastaan sahaamalla. Ja vaikkei terä katkeaisikaan ei se kestä ikuisuuksia vaan käytössä terä myös tylsyy, joten teriä kannattaa varata heti aluksi koko nippu.

1358008.jpg

 

Kultasepänsahalla sahatessa kannattaa muistaa, että ohut sahanterä uppoaa nahkaan ja lihaan melko helposti, varsinkin jos terällä "lyö" joten sormen kannattaa pitää mieluummin terän sivuilla tai takana kuin suoraan sen edessä mikäli mahdollista.

Edit: Hely vihjaisi, että sormet voi suojata sahatessa nahkahanskasta leikatulla sormiosalla, lisäksi yhtä sormea voi käyttää veivatessa ruuvipenkin leukojen välissä. Kiitos vinkistä.

Varsinaisen sahaamisen voi tehdä monellakin eri tavalla, tässä pari tapaa. Spiraali laitetaan sahauspuikkoon ja sahauspuikko kiristetään kuvan mukaisesti hieman pystyyn puupalikoiden välissä ruuvipuristimeen.

1358014.jpg

Sahan terän sivuja "voidellaan" pyyhkäisemällä niitä kynttilällä tai mehiläisvahalla. Tämä helpottaa sahaamista ja pidentää terän käyttöikää. Terää kannattaa voidella myös tarpeen mukaan sahaamisen aikana. Spiraalia tuetaan  sormien välissä sahauspuikkoon ja sahataan siten että terä kulkee sahauspuikon urassa. Saha pidetään noin 45 asteen kulmassa spiraaliin nähden, jolloin lenkin takareunaan ei tule jälkiä sahanterästä, mutta ei yritetä sahata spiraalia koko pituudeltaan kerralla "halki" sopiva kulma löytyy kokeilemalla. Sahaaminen ei tarvitse voimaa, sahaa pidetään kädessä rennolla otteella, eikä sahaa myöskään paineta voimakkaasti sahattavaan aineeseen. Annetaan sahan syödä metallia omalla painollaan, liiallinen voimankäyttö ainoastaan katkaisee terän. Sitä mukaan kun lenkkejä sahataan nostetaan spiraalia sahauspuikolla ylöspäin, jolloin sahattu lenkki jää katketessaan joko terään killumaan tai tipahtaa pöydälle. Jos spiraali on sahauspuikolla liian alhaalla saattaa lenkki katketessaan jäädä sahauspuikkoon. puikkoon jääneeseen lenkkiin saattaa tulla terästä tarpeettomia naarmuja, tai lenkki voi puikon päällä kääntyessään "lukita" terän.

Sahaamista varten voidaan tehdä myös apupöytä eli fiilnaakeli, joka voi olla esimerkiksi allaolevan kuvan kaltainen puristimella pöytään kiinnitettävä aputaso. fiilnaakelia ei välttämättä kannata tehdä heti ensimmäistä ketjua varten. Mutta jos hopeakärpänen kunnolla iskee on tukeva fiilnaakeli lähes korvaamaton apuväline. Sen varsinainen optio ei oikeastaan ole pelkkä lenkkien sahaaminen, vaan se toimii apuna myös levyä sahattaessa ja etenkin tukena viilattaessa.Seuraava askel siirreltävästä pikkufiilnaakelista onkin jo kiinteä kultasepän työpöytä fiilnaakeleineen ja vällyineen.

1358009.jpg

Itse sahaminen sujuu fiilnaakelia käytettäessä suurinpiirtein samalla tavalla kuin ruuvipuristimen leukojen välissäkin. Sahauspuikkoa tuetaan fiilnaakelin reunaan ja spiraalia tuetaan sormien välissä työntäen sitä samalla ylöspäin.

 

1358010.jpg

-Hämis-

ohjeiden pääsivulle